Suomalaiset raaka-aineet

Lähettänyt in Smyg on maalis 4, 2018

Suomalaiset raaka-aineet

Sisu – kaiken Ä ja Ö, suomalaisuuden perusta, perinne, johon suomalaisuus on pohjautunut jo vuosien ajan. Sama pätee myös suomalaiseen ruokakulttuuriin ja raaka-aineisiin. Jo kautta vuosien on naureskeltu pilke silmäkulmassa, kuinka suomalainen syö perunaa ja juo maitoa joka aterialla, ruisleipää on aina tarjolla, ja aamu alkaa aina puurolla. Kaiken kruunaa, jos potut tulevat omasta maasta ja maito on juuri lypsetty naapuritilan Mansikki-lehmästä. Vaikka tuontiraaka-aineita löytyy kaupoista HeVi-osaston täydeltä, moni suosii kuitenkin kotikasvattajia, paikallisia maanviljelijöitä, ja kotimaisuutta. Suomalainen raaka-aine mielletään esimerkiksi juurikin juurekseksi, jonka voimalla jaksaa tehdä töitä pitkään ja täydellä teholla. Tai vaikkapa viljelykasvi, joka täyttää mahan moneksi tunniksi eteenpäin. Siis aines, joka antaa sisua! Tosiasia on, että Suomi saa olla ylpeä siitä, kuinka paljon loppupeleissä hyödynnämme ’omasta maasta’ saatua satoa.

Esimerkiksi marjojen ja sienten poimiminen on lähes kansanperinne, koko kansan puuha, jota monet tekevät vaikka he eivät itse söisi saalistaan. Marjat annetaan tai myydään eteenpäin, tai mummo tekee niistä mehua. Itse asiassa, joutuu hetken miettimään, ennen kuin oivaltaa toisen maan, joka osaa tehdä esimerkiksi yhdestä marjalajista niin montaa eri ruoka- ja juomalajia! Kiisseliä, marjapuuroa, mehua, piirakkaa… Moni ulkomaalainen kysyy, opetellaanko suomalaisissa kouluissa eri sienilajeja, kun jopa kaupunkilaislapsetkin osaavat poimia tiettyjä sieniä ja välttää toisia – vähintään tiedetään, mikä kärpässieni on, ja että sitä ei kerätä syötäväksi. Lähes kaikki ovat jossain kohtaa elämäänsä maistanut ”mummon mehua”, tai syönyt omenan suoraan puusta. Eikä siihen tosiaan ole vaatimuksena, että olisi maaseudulta kotoisin, vaan se perinne virtaa jo syntyessään jossain syvällä geeneissä. Täytyy muistaa, että tämä ei ole itsestään selvyys kaikkialla maailmassa.

Suomalaiset Traditiot

Kun asiaa lähtee tutkimaan, törmää ensimmäisenä Saamelaisiin. Perinteiset Saamelaiset tunnetaan ruokakulttuurista, joka hyödyntää mahdollisimman paljon pohjoisen luontoa ja raaka-aineita. Tämän lisäksi perinteisiin kuuluu, että mahdollisimman paljon hyödynnetään aina yhdestä raaka-aineesta. Esimerkiksi porosta käytetään lähes kaikki liha, sisäelimet ja suolet, veri, rasva, ja vielä iho/karvakin! Hukkaan ei heitetä mitään, mikä on käyttökelpoista. Tai jos ajattelee esimerkiksi perunaa – tuota monipuolista, perisuomalaista raaka-ainetta – niin vanhat, jo ituisat perunat ovat lähinnä välttämättömiä istutuksia seuraavaa satoa varten. Suomessa on metsää, joten on opittu metsästämään. Suomi on tunnetusti ”tuhansien järvien maa”, joten on opittu kalastamaan. Ja kun maata on, niin miksipä ei pystyttää pelto viljelyksineen, tai vaikka peruna- tai porkkanamaa takapihalle. Siihen ei tosiaan suurta tilaa tarvitse, jotta voi tarttua perinteisiin ja hyödyntää omaa maata ja kotikasvatusta, ja kun suomessa mökkikulttuuri on niin voimakasta, niin kaupunkilaisetkin pääsevät toteuttamaan sisäistä viherpeukaloaan näin halutessaan!

Kuten näkee, suomalaiset raaka-aineet ovat harvinaisen monipuolisia. Löytyy jokaiselle vuodenajalle, jokaiseen makuun jotakin. Suomessa voi hyödyntää niin montaa eri luonnonainetta – marjat, sienet, liha, kala, juurekset, vihannekset, yrtit, viljat… –  ja tehdä jokaisesta kymmentä eri ruoka- tai juomalajia, hyödyntäen lähes jokaisen raaka-aineen joka osan, että en ihmettele, että suomalaiset tunnetaan sisustaan ja kyvystään pärjätä monissa eri olosuhteissa. Onhan ravinto kuitenkin yksi hengissä pysymisen keskeisimmistä tekijöistä! Laita Suomalainen mihin tahansa tilanteeseen, niin takuulla löytyy ravintoa, nälkään hän tuskin kuolee! Se on sitä Suomalaista sisua.

Mitä minä voin kotona kasvattaa?

On harhaluulo, että ’viljelijä’ tarvitsee suuren tilan kasvattaakseen itse raaka-aineita, joita voi hyödyntää. Suomessa moni käyttää esim. lasitettua parveketta eräänlaisena kasvihuoneena, eikä lasillinen parvekekaan ole pakollinen. Kerrostalossa voi viljellä monenmoista vihannesta, hedelmää, ja yrttiä. Ei ole sen kummempaa kasvatella tomaatteja tai chilejä ruukussa parvekkeella, kuin pihamaallakaan. Jostain on aloitettava, eikä ensimmäinen askel vaadi peltoa tai suuria hehtaarimääriä! Moni on myös kasvattanut yrttejä kotonaan täysin vahingossakin, säilyttämällä kaupasta ostetut yrttiruukut ikkunalaudalla – jonkin ajan päästä on havaittu, että rupsahtanut basilika tai jo loppuun käytetty tilli rupeaakin kukoistamaan uudestaan! Näin on taas saatu uusia kotikasvattajia, kun on jätetty aina uudestaan kaupasta ostetut ruukut, kun se ensimmäinenkin tuottaa hyötyä ties kuinka pitkään! Yrtit voi siirtää alkuperäisistä pienruukuistaan esimerkiksi parvekelaatikkoon tai suurempaan astiaan, jolloin niillä on myös tilaa levitä ja kasvaa yhä runsassatoisammaksi. Suomessa kotona kasvattamiseen suosittuja yrtti- ja salaattikasveja ovat esimerkiksi juurikin basilika, tilli, sitruunamelissa, nousussa oleva rucola/villirucola, ja esimerkiksi sesongeittain hyvin nopeastikin leviävä minttu/villiminttu.

Milloin on paras aika laittaa mikäkin tulemaan?

Parhaiten pääset alkuun, kun ostat lähes mistä tahansa kaupasta saatavilla olevia taimia tai siemenpusseja, joissa lukee käyttöohjeet kääntöpuolella, ihan kuin missä tahansa muussakin käyttötavarassa. Siemenpussissa saattaa olla värikoodeittain tai kuvin osoitettu, mihin vuodenaikaan mitäkin istutetaan, milloin se taas alkaa esimerkiksi ¨kukkimaan¨, ja koska sitä voi käytännössä alkaa hyödyntämään, eli milloin esimerkiksi tomaatin kuuluisi alkaa olemaan syömäkelpoinen. Jos taas omaa jo hieman kasvatuskokemusta, voi heittäytyä rohkeaksi ja kokeilla istuttaa suoraan hedelmästä siemeniä. Näin moni on kokeillut viime aikoina kasvattaa kotona avokadoja! Suomen ilmasto ei tietenkään sovi avokadon kotikasvattamiseen, mutta on suuri ilo ja onnistumisentunne havaita, että siitä avokadon siemenestä kasvaakin pieni lehti. On tietysti muutenkin otettava huomioon ilmasto, kun lähtee kasvattamaan jotain kotona, kotimaassa. On turha haaveilla viinirypälekokoelmasta lasitetulla parvekkeellaan Porvoossa, realistinen pitää toki olla. Hyvä aloituspaikka onkin tutkia netin avulla, mitkä lajikkeet onnistuvat Suomessa. Muutamia esimerkkejä on lueteltu alle.