Peruna – tuo kaikkein monipuolisin juure

Lähettänyt in Smyg on joulu 1, 2018

Peruna – tuo kaikkein monipuolisin juure

Uskoitko koskaan lukevasi artikkelia perunasta? En minäkään. Nämä ovat niitä hetkiä, kun mietit miten päädyit ’tälle puolelle’ internettiä. Eikä varmasti ole toista maata, missä ihmiset olisivat niin innoissaan juureksesta. Itse asiassa, on lähes taattua, että joku muukin on kiinnostunut yhtä paljon perunoista kuin juuri Sinä. Jossain päin Suomea joku muukin lukee tätä artikkelia, tai käy kiivasta perunakeskustelua. Ja sitä paitsi, onhan tämä mukavaa vaihtelua kissavideoille, eikö vain?

Peruna on yksi suosituimmista ravintokasveista Euroopassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Se on yksi yhdeksästä viljelykasveista, jotka yhdessä kattavat 75% ihmisten ravintoaineista. Vastoin luuloja, peruna ei oikeaoppisesti ole juures vaikka sitä usein sellaiseksi sanotaan. Latinalaiselta nimeltään Solanum tuberosum, tämä aines kuuluu koisokasveihin. Perunan osa, joka kasvaa maan alla ja jota pidetään länsimaissa syötävänä osana kutsutaan mukulaksi. Peruna koostuu hiilihydraatista, noin 10-15% tärkkelystä ja alle 2% proteiinia. Perunan kuoresta löytyy lisäksi ihmiselle tärkeätä c-vitamiinia. Perunan istutusaika alkaa toukokuussa ja sato korjataan syksyn tullen, ennen pakkasia yleensä syys- ja lokakuun vaihteessa. Varhaisperunat voi tosin nostaa jo jopa toukokuun lopulla. Lajikkeet vaihtelevat jauhoisesta kiinteämaltoiseen ja siltä väliltä löytyy yli 40 perunasorttia. Pääryhmät ovat siis jauhoiset perunat, yleisperunat ja kiinteämaltoiset perunat. Teollisuudessa käytetään myös tärkkelysperunoita, ja perunoista voi valmistaa perunajauhoa eli puhdasta tärkkelystä. Perunoiden väri vaihtelee ruskean, keltaisen, violetin, punaisen ja vaaleanpunaisen välillä riippuen lajikkeesta.

Peruna – tuo kaikkein monipuolisin juure

Tämä ihanan monipuolinen juures, siis koiso, soveltuu lukuisiin eri käyttöihin. Onkin ihme, miten yhdestä samaisesta kasvista saa aikaan niin montaa eri ruokalajia. Jauhoisimmat perunat rikkoutuvat keitinvedessä joten niitä suositellaan höyrytettäväksi. Muista lajikkeista voi valmistaa muun muassa ranskanperunoita, perunamuusia, uuniperunoita (jotka eroavat kuitenkin lohkoperunoista ja ranskanperunoista…), perunalastuja – ja kaikki maistuvat aivan erilaiselta! Ehkä juuri monipuolisuutensa vuoksi Suomessa syödään vuosittain liki 60kg perunoita per henkilö. Vuonna 1956 luku oli 188kg – kahden henkilön taloudessa syötiin siis elefanttivauvan paino perunoissa joka vuosi! Kenties seuraavaa pubivisaa varten on hyvä tietää, että tilastollisesti Pohjanmaalla syödään eniten perunoita. Miehet syövät naisia marginaalisesti enemmän tätä ihmekasvia. Jos järkytyit niin lohtua tuo kuitenkin se, että ruotsalaiset syö tätäkin enemmän perunaa. Suomi ei siis olekaan aivan kärjessä perunansyönnissä. Perunassa piilee kuitenkin pieni vaara, sillä se sisältää luonnon tuottamaa glykoalkaloidia eli solaniiniglykosideja. Kansankielellä, perunan maanpäälliset osat ovat syöntikelvottomia ja sisältävät ihmiskeholle haitallisia aineita. Kuitenkin viljellyt perunalajit sisältävät täysin vaarattomia määriä näitä haitta-aineita. Villiperunoissa, joita löytyy lähinnä Etelä-Amerikasta pitoisuudet ovat korkeammat. Suomalaisten syömästä perunasta löytyy keskimäärin 82mg/kg glykoalkaloidia kun suurin sallittu pitoisuus on 200mg/kg. Onneksemme Suomessa on erinomaisen toimiva elintarvikeala, joka seuraa tällaisia asioita tarkkaan. On siis hyvin epätodennäköistä, että lautasellemme päätyisi myrkkyperuna! Suomessa toimii myös Perunantutkimuslaitos, joka sijaitsee Seinäjoella (aiemmin Hämeenlinnassa). Artikkelin alussa pohdimme, onko outoa lukea perunoista. Todellisuudessa perunantutkinta on osa kulttuuriamme! Laitos suorittaa tutkimuksia koskien perunoita ja niiden viljelyä. Uskaltaisin väittää näiden tutkimusten olevan erittäin tärkeitä maassa, jossa tuotetaan keskimäärin 22 000 peltohehtaaria perunaa vuodessa. On vaikea kuvitella, että koko kansan rakastama hittijuures… siis kasvi, koiso… menettää arvostustaan vaikka suosio kokikin pienen kolahduksen 2010-luvulla. Suomalaiset ovat kuitenkin rakastaneet perunoita jo 1720-luvulta. Jos perunakiintiöösi jäi vielä kolottamaan, lisätietoja voi lukea esimerkiksi jo vuonna 1773 julkaistusta perunan opaskirjasta!