Liha ja eettisyys

Lähettänyt in Smyg on tammi 15, 2018

Liha ja eettisyys

Se, onko oikein syödä lihaa vai ei tuntuu olevan erityisen suosittu puheenaihe juuri nyt. Puhutaan jatkuvasti ”eettisyydestä”. Kovasti tuntuu olevan syyllistämistä puolin ja toisin ja keskustelut usein kääntyvät jopa kiihkeiksi. Jotkut argumentoivat, ettei lihaa tarvitsisi syödä ravitsemus- tai terveyssyistä, ja että eläimen teurastaminen pelkästään maun – tai ’halun’ – vuoksi on moraalisesti ja eettisesti väärin. Toiset taas rinnastaa eläimet ihmisiin – ”entäs, jos söisin sinun lapsen!?”. Nämä ihmiset ovat todennäköisesti joko kasvissyöjiä tai vegaaneja. Mikä niiden ero sitten on? Kasvissyöjiä on moneen lähtöön ja alalajeja tuntuu tulevan päivä päivältä lisää. Kuitenkin idea on, että kasvissyöjä välttää lihan syöntiä. Hän saa ravintonsa suurimmaksi osaksi kasvikunnan tuotteista. Tosin, moni luokittelee itsensä kasvissyöjäksi vaikka syö kalaa ja kanaa. Jopa hekin ovat kasvissyöjiä, jotka syö ”aikalailla” kasvisruokaa, mutta toisinaan myös lihaa sekä eläinkunnan tuotteita. Näitä sanotaan semi-vegetaristiksi tai fleksitariksi. Sitten on pesco-vegetaristit, jotka syövät kasvikunnan tuotteiden lisäksi pelkästään kalaa. Ovo-vegetaristi taas käyttää kasvikunnan tuotteiden lisäksi kananmunaa, kun taas pesco-vegetaristi syö kasvispainotteisen ravinnon lisäksi kanaa ja/tai muita lintuja. Lakto-vegetaristi käyttää maitotuotteita, ja demi-vegetaristi ei syö nisäkkäiden lihaa. Tämän lisäksi löytyy näiden eri kombinaatioita, joille löytyy varmasti myös omat nimityksensä. Kuitenkin kasvissyöjyys ei ole mitenkään muuten niin sanotusti todistettavissa, kuin ihmisen omana sanomana, joten muunnelmat ovat käytännössä loputtomia. Ja tietysti ihmisen mieli voi muuttua koska tahansa, tällöin hänen vege-leimansa voi muuttua tai poistua täysin.

Vegaani ruokavalio on tiukempi määritelmältään

Henkilö, joka syö vegaanista ruokavalioo, ei syö ollenkaan eläinperäisiä tuotteita, eikä missään tapauksessa napostele edes joskus lihaa. Sanana veganismi on kuitenkin alkanut pikkuhiljaa tarkoittamaan kokonaisvaltaista elämänkatsomusta, johon sisältyy ’hyvät’ moraalit ja eettisyys lihateollisuuden kohdalla. Vegaani (semmoisena kuin sitä tänään pidetään – nyt ei siis puhuta pelkästään vegaanisesta ruokavaliosta) vastustaa lihateollisuutta tai eläinten haavoittamista pelkästään ihmisen mieliteon, ja näin ollen itsekkyyden, takia. Eläimet ovat vegaanin ystäviä, usein jopa uskotaan, ettei lihansyöjä voi välittää eläimistä. Vegaani pyrkii välttämään nahkatuotteita ja usein myös esimerkiksi muovituotteita – vegaani välittää kokonaisvaltaisesti ympäristöstään ja luonnosta, näin hän takaa myös eläimistä ja eläinkunnista välittämisen. On tietysti myös vegaaneja, jotka esimerkiksi vastustavat tiettyjä teurastustapoja, muttei vedä niin yliampuvaksi kuin yllä olevassa hypoteettisessa tapauksessa. Mutta sosiaalista mediaa seurattaessaan, tuntuu, että koko juttu on juuri sitä – yliampuvaa. Riitelevätkö ihmiset vain riitelemisen ilosta, ja tämä on uusin ’hyvä syy’ siihen?

Vegaani ruokavalio on tiukempi määritelmältään

Jo kouluissa on opittu eläinkunnan ravintoketjusta, jossa ihminen on päällimmäisenä. Eikö tämä siis pidäkään enää paikkaansa? Vaikka eettiset argumentit lihateollisuuden puolesta ovat usein hyvin perusteltuja ja järkeviä, nousee kysymys, ovatko nekin eläimet, jotka syö toisia eläimiä, yhtä epäeettisiä ja moraalisesti väärässä, kuin me ihmisetkin? Vai tappavatko he pakosta, ja ihminen taas pärjää ilman lihaa, joten tappaa halustaan?

Tosi on, että eläimilläkin on tunteet

Muistan, kuinka minulle sanottiin nuoruudessani, ettei koirat tunne tunteita. Hankittuani ensimmäisen koiran totesin tämän tiedon täysin virheelliseksi. Jopa lemmikkikanistani huomaan, milloin hän on surullinen, milloin iloinen, ja milloin suorastaan ketuttaa (lähes aina). Mutta riittääkö tämän pulman ratkaisemiseksi se, että liha teurastetaan eettisesti hyväksyttävällä, nopealla ja kivuttomalla tavalla? Se onkin ikuisuuskysymys. Kuitenkin varmaa on se, ettei lihateollisuus tule ainakaan tällä vuosisadalla mullistavasti muuttumaan tai poistumaan, mutta keskustelun aihetta löytyy varmasti jatkossakin. Tästä, kieltämättä tärkeästä aiheesta, ja sitten seuraavasta. Ainoa mitä voimme itse kukin tehdä, on pohtia omaa eettisyyttä ja tarkastella ruokaperiaatteitamme niin, että itse pystyy itsensä kanssa elämään, moraaliselta kannalta.